Huh huh! Suti on nyt nypitty. Tein sitä neljään eri otteeseen, tunnin kerrallaan, kun ei voimat eikä aika meinanneet riittää.
Työtä hidasti ja stressasi paineet näyttelyistä ja etten nypi liikaa tai liian vähän jne. Kaljuksihan se ei mennyt, joten siinä mielessä ei ole ollut hätää.
Toivottavasti karvan alta ei paljastunut näyttelyihin liian laiha poika...
Kyllä taas nyppiessäni mietin, miksi halusin taas nypittävän rodun. Petri tahtoisi pihavahdiksi riisenin - saa kyllä ihan itse sitten trimmata sen! Miten helppo olisikaan joku pinseri tai dobberi, jonka kanssa ei tarvitsisi paljon karvaa miettiä? Millä rodulla olisi käppänän luonne mutta lyhyt karva? Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Ja minähän en periaatteestakaan karvaa ajele, jos kerran olen nypittävän rodun ristikseni ottanut - en ole ajellut Jojoa ja Papuakaan, vaikkei kumpaakaan ole käytetty näyttelyissä vuosiin. Joskin niiden trimmit on niin helppoja: teen silloin kun on voimia, inspiraatiota ja aikaa, eikä sitä aikaakaan mene kumpaankaan kuin tunnin verran.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Rally-toko: Muurame 15.6.2013
Lauantaina kävimme Muuramessa elämäni ensimmäisissä rally-toko-kisoissa. Ratapiirrosta katsoessani jo tiesin, että tulemme selviämään kokeesta. Kaikki liikkeet olivat sellaisia, että meidän pitäisi ne osata. Rataantutustumisessa olo vain vahvistui. Olimme harjoitelleet mm. pujottelua juosten, joten sekään ei tulisi uutena. Monet muut jännittivät sitä kohtaa jo etukäteen.
Papu oli yli-innokas, kun otin sen autosta ulos viedäkseni sen pissalenkille. Olin etukäteen harmitellut, että olimme luokan viimeisiä. Papu piti toko-kokeissakin ottaa autosta vasta vähän ennen omaa vuoroa, ettei se ehtinyt väsyä. Luulin, että se olisi nytkin väsähtänyt liikaa odotteluaikana. Nyt pidin sitä kuitenkin koko odotteluajan kentän laidalla ja tein sen kanssa liikkeitä. Eikä se haitannut virettä yhtään! Päinvastoin, sain siltä ylimääräiset höyryt kulutettua pois ja se oli kuuliainen ja riittävän tarkka radalla.
Kokemuksena rally-toko-kisa oli miellyttävä. Rataan tutustuttiin ensin tuomarin kanssa ja hän kertoi, miten mikin liike pitää suorittaa ja siinä sai vielä kysyä. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella tarkasti, mitä tuomari sanoo, ettei sen takia tule virhepisteitä. Sen jälkeen saimme tutustua omin päin rataan vielä pitkän aikaa. Kävin sen läpi 4-5 kertaa ja aikaa olisi vieläkin ollut. Olin yllättynyt, miten helposti rata jäi mieleeni. Kävin joka kyltin läpi samalla suorittaen liikkeen kuvitellusti koiran kanssa ja oikeita käskyjäkin käyttäen, jotta ne jäisivät minulle paremmin mieleen. Harjoittelin Papun kanssa liikkeitä vielä tuossa samassa järjestyksessä kentän ulkopuolella.
Minulle sattui sellainen virhe liikkeessä, jossa koira ohjataan istumaan eteen ja pyydetään siitä takakautta sivulle, etten lähtenyt samantien liikkeelle, kuten olisi pitänyt, joten Papu ehti istua perusasentoon. Siitä tuli 10 virhepistettä. Jos olisin uusinut liikkeen, olisi tullut vain 3 virhepistettä. No, laitetaan kokemattomuuden piikkiin, etten huomannut uusia tai alunperinkin olla tarkkana. Toinen virhe tuli liikkeessä, jossa piti koira ottaa eteen istumaan ja käskeä siitä suoraan sivulle. Sähelsin käsien kanssa niin, että Papu meni lopulta takakautta sivulle. Nyt tajusin uusia ja saimme vain 3 virhepistettä, koska toisella yrittämällä liike onnistui.
Virheitä tuli siis 13 pistettä eli tulokseksi 87 pistettä: Hyväksytty! Olin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseemme ja Papun intoon. Kokemus oli hyvä ja suosittelen ehdottomasti lajia kaikille, joilla ei ole tarvittavaa intoa tokoon tai vanhoille toko-koirille. Tuomari oli kirjoittanut tuloslappuun: "osaava pari" :)
Papu oli yli-innokas, kun otin sen autosta ulos viedäkseni sen pissalenkille. Olin etukäteen harmitellut, että olimme luokan viimeisiä. Papu piti toko-kokeissakin ottaa autosta vasta vähän ennen omaa vuoroa, ettei se ehtinyt väsyä. Luulin, että se olisi nytkin väsähtänyt liikaa odotteluaikana. Nyt pidin sitä kuitenkin koko odotteluajan kentän laidalla ja tein sen kanssa liikkeitä. Eikä se haitannut virettä yhtään! Päinvastoin, sain siltä ylimääräiset höyryt kulutettua pois ja se oli kuuliainen ja riittävän tarkka radalla.
Kokemuksena rally-toko-kisa oli miellyttävä. Rataan tutustuttiin ensin tuomarin kanssa ja hän kertoi, miten mikin liike pitää suorittaa ja siinä sai vielä kysyä. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella tarkasti, mitä tuomari sanoo, ettei sen takia tule virhepisteitä. Sen jälkeen saimme tutustua omin päin rataan vielä pitkän aikaa. Kävin sen läpi 4-5 kertaa ja aikaa olisi vieläkin ollut. Olin yllättynyt, miten helposti rata jäi mieleeni. Kävin joka kyltin läpi samalla suorittaen liikkeen kuvitellusti koiran kanssa ja oikeita käskyjäkin käyttäen, jotta ne jäisivät minulle paremmin mieleen. Harjoittelin Papun kanssa liikkeitä vielä tuossa samassa järjestyksessä kentän ulkopuolella.
Minulle sattui sellainen virhe liikkeessä, jossa koira ohjataan istumaan eteen ja pyydetään siitä takakautta sivulle, etten lähtenyt samantien liikkeelle, kuten olisi pitänyt, joten Papu ehti istua perusasentoon. Siitä tuli 10 virhepistettä. Jos olisin uusinut liikkeen, olisi tullut vain 3 virhepistettä. No, laitetaan kokemattomuuden piikkiin, etten huomannut uusia tai alunperinkin olla tarkkana. Toinen virhe tuli liikkeessä, jossa piti koira ottaa eteen istumaan ja käskeä siitä suoraan sivulle. Sähelsin käsien kanssa niin, että Papu meni lopulta takakautta sivulle. Nyt tajusin uusia ja saimme vain 3 virhepistettä, koska toisella yrittämällä liike onnistui.
Virheitä tuli siis 13 pistettä eli tulokseksi 87 pistettä: Hyväksytty! Olin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseemme ja Papun intoon. Kokemus oli hyvä ja suosittelen ehdottomasti lajia kaikille, joilla ei ole tarvittavaa intoa tokoon tai vanhoille toko-koirille. Tuomari oli kirjoittanut tuloslappuun: "osaava pari" :)
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Synttärikortti
Paras syntymäpäiväkortti - ikinä! Samu askarteli tänään päiväkodissa minulle syntymäpäiväkortin, jossa on Suti. Parta ja kaikki!
Villikkopoikamme Suti söpönä.
Kysymys kasvattajalle: Pitäisikö minun jo nyppiä tämä vai odotetaanko vielä?
Villikkopoikamme Suti söpönä.
Kysymys kasvattajalle: Pitäisikö minun jo nyppiä tämä vai odotetaanko vielä?
Papu pihavahtina kukkalaatikossa.
Sutin rokotukset kuntoon ja touhuilua
Perjantaina kävimme rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä Jyväskylän Kypärämäessä. Suti meni taas sisälle iloisena ja tervehti kaikkia ystävällisesti. Ei ole jäänyt huonoja muistoja paikasta :) Eikä tuo ole ihmekään, koska hoitajat ja eläinlääkärit ovat kaikki tosi iloisia ja ystävällisiä. Painoa sillä oli tuona aamuna 8,6 kg (tai 8,4 kg, nyt muisti pettää...) eli ihan hyvä paino mielestäni, koska ylimääräistä sillä ei tällä hetkellä ole luiden päällä.
Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!
Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.
Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.
Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.
Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...
Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!
Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/
Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.
Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.
Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!
Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.
Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.
Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.
Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...
Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!
Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/
Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.
Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Mukavaa
Otsikko kuvaa tämän hetken olotilaani liittyen tokoon.
Papu pääsi viime viikolla mukaan rally-toko-treeneihin ja oli varsin pätevä. Minä kun menin sanomaan, että se on tämmönen moottoriton tokoilija ja sehän hyppi ja pomppi ja teki TODELLA innokkaasti kaiken! Tarkkuutta puuttui aluksi ja minäkin olin huono, kun en osannut tehdä liikkeitä tarpeeksi varmasti, mutta toisella kierroksella sujui jo paremmin. Tässä lajissa pitää vain muistaa pysyä liikkeellä koko ajan, ettei vanha tokokoira ehdi istua joka pysähdyksestä :)
Uusia juttuja minulle ja Papulle olivat ohjaajan peruuttaminen ensin yhden askeleen, sitten kaksi ja sitten vielä kolme. Koiran pitää istua joka pysähdyksestä ohjaajan eteen ja lopuksi siirtyä perusasentopaikalle, mutta ei saa istua vaan jatkaa seuraamisliikettä eteenpäin. Vaikeinta tuossa oli keskittyä, montako askelta on ottanut ja ovatko ne olleet oikeita askelia vai puolikkaita ja että pitää lähteä liikkeelle heti, kun kutsuu koiran perusasentoon, ettei se ehdi istua. Nyt ollaan tätä harjoiteltu enemmän ja alkaa jo ohjaajaltakin sujua ;)
Toinen uusi juttu oli saksalainen täyskäännös. Onneksi rally-tokossa saa käyttää käsiapuja kokeessakin, mutta on sekin alkanut sujua paremmin harjoittelun myötä.
Papu myös otti häiriötä erilaisista merkeistä ja kartioista kentällä, joten niitä pitää asettaa jatkossa omiinkin harjoituksiin. Lähti esim. kiertämään yhtä kylttiä ;)
Oli kyllä tosi hauskaa! Tuli taas mieleen meidän aktiiviajat, jolloin vain nautin kaikesta tekemisestä mitä Papun kanssa sain tehdä, menestyksellä ei ollut niin väliä. Papukin oli innokas ja iloinen, suorastaan riehakas! Sillä toimi hyvin se, että tässä lajissa saa koko ajan kehua koiraa. Se tuntui pitävän intoa hyvin yllä. Niinpä ilmoitin sen Muurameen rally-toko-kokeeseen, joka on jo vajaan kahden viikon päästä!! Saa nähdä, miten käy.
Sutin kanssa ollaan harjoiteltu jonkun verran myös, mutta tokoa. Ongelmana on ollut kontaktinpuute uusissa harjoittelupaikoissa. Sitä siis koitan harjoitella paljon, ennen kuin alamme varsinaisesti treenaamaan liikkeitä. Lisäksi olemme harjoitelleet kotioloissa ja kentälläkin seiso-istu-jumppaa. Tänään otin sille myös hyppyä, jonka se suorittaa iloisesti ja nopeasti. Pysäytys on hyvä. Luoksetulon perusasento on väljä erityisesti, jos luoksetulomatka on ollut pitkä, joten siihen kiinnitän huomiota auttamalla kädellä, mutta pikkuhiljaa käsiapua pienentämällä.
Olen ilmoittanut Sutin heinäkuun alussa oleviin Mikkelin kansalliseen näyttelyyn ja Laukaan ryhmänäyttelyyn. Lisäksi suunnittelin ilmoittavani sen syyskuun alussa Suonenjoen ryhmänäyttelyyn, koska sinnekin on meiltä lyhyt matka. Nypin siltä viime viikolla selän ja sään ja ensi viikolla on tarkoitus nyppiä loput ympäriltä. Onneksi kasvattaja-Juha on luvannut siistiä sen ennen näyttelyä. Muuten en olisi uskaltanut ilmoittaa sitä ollenkaan.
Katselin myös toko-kokeita syksylle :)
Papu pääsi viime viikolla mukaan rally-toko-treeneihin ja oli varsin pätevä. Minä kun menin sanomaan, että se on tämmönen moottoriton tokoilija ja sehän hyppi ja pomppi ja teki TODELLA innokkaasti kaiken! Tarkkuutta puuttui aluksi ja minäkin olin huono, kun en osannut tehdä liikkeitä tarpeeksi varmasti, mutta toisella kierroksella sujui jo paremmin. Tässä lajissa pitää vain muistaa pysyä liikkeellä koko ajan, ettei vanha tokokoira ehdi istua joka pysähdyksestä :)
Uusia juttuja minulle ja Papulle olivat ohjaajan peruuttaminen ensin yhden askeleen, sitten kaksi ja sitten vielä kolme. Koiran pitää istua joka pysähdyksestä ohjaajan eteen ja lopuksi siirtyä perusasentopaikalle, mutta ei saa istua vaan jatkaa seuraamisliikettä eteenpäin. Vaikeinta tuossa oli keskittyä, montako askelta on ottanut ja ovatko ne olleet oikeita askelia vai puolikkaita ja että pitää lähteä liikkeelle heti, kun kutsuu koiran perusasentoon, ettei se ehdi istua. Nyt ollaan tätä harjoiteltu enemmän ja alkaa jo ohjaajaltakin sujua ;)
Toinen uusi juttu oli saksalainen täyskäännös. Onneksi rally-tokossa saa käyttää käsiapuja kokeessakin, mutta on sekin alkanut sujua paremmin harjoittelun myötä.
Papu myös otti häiriötä erilaisista merkeistä ja kartioista kentällä, joten niitä pitää asettaa jatkossa omiinkin harjoituksiin. Lähti esim. kiertämään yhtä kylttiä ;)
Oli kyllä tosi hauskaa! Tuli taas mieleen meidän aktiiviajat, jolloin vain nautin kaikesta tekemisestä mitä Papun kanssa sain tehdä, menestyksellä ei ollut niin väliä. Papukin oli innokas ja iloinen, suorastaan riehakas! Sillä toimi hyvin se, että tässä lajissa saa koko ajan kehua koiraa. Se tuntui pitävän intoa hyvin yllä. Niinpä ilmoitin sen Muurameen rally-toko-kokeeseen, joka on jo vajaan kahden viikon päästä!! Saa nähdä, miten käy.
Sutin kanssa ollaan harjoiteltu jonkun verran myös, mutta tokoa. Ongelmana on ollut kontaktinpuute uusissa harjoittelupaikoissa. Sitä siis koitan harjoitella paljon, ennen kuin alamme varsinaisesti treenaamaan liikkeitä. Lisäksi olemme harjoitelleet kotioloissa ja kentälläkin seiso-istu-jumppaa. Tänään otin sille myös hyppyä, jonka se suorittaa iloisesti ja nopeasti. Pysäytys on hyvä. Luoksetulon perusasento on väljä erityisesti, jos luoksetulomatka on ollut pitkä, joten siihen kiinnitän huomiota auttamalla kädellä, mutta pikkuhiljaa käsiapua pienentämällä.
Olen ilmoittanut Sutin heinäkuun alussa oleviin Mikkelin kansalliseen näyttelyyn ja Laukaan ryhmänäyttelyyn. Lisäksi suunnittelin ilmoittavani sen syyskuun alussa Suonenjoen ryhmänäyttelyyn, koska sinnekin on meiltä lyhyt matka. Nypin siltä viime viikolla selän ja sään ja ensi viikolla on tarkoitus nyppiä loput ympäriltä. Onneksi kasvattaja-Juha on luvannut siistiä sen ennen näyttelyä. Muuten en olisi uskaltanut ilmoittaa sitä ollenkaan.
Katselin myös toko-kokeita syksylle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)