maanantai 31. elokuuta 2009

Metsäjäljellä

Tänään oli jäljestyskurssin viimeinen kerta. Teimme jäljen metsään. Makupaloja ei enää kylvetty vaan asteltiin normaaleilla askelilla eteenpäin ja jätettiin pari esinettä jäljelle. Kun koira löytää esineen, sitä kehutaan ja palkataan kovasti.

Sain tehdä jo ihan mukavan mittaisen jäljen. Jännitin hirveästi, että miten Papu mahtaa jäljestää, kun jäljellä ei olekaan makupaloja. Meille edelliset jäljet ovat olleet jotenkin kömpelöitä: minusta niitä on ollut hankala tehdä ja siten olen tehnyt niistä tosi lyhyitä, jolloin Papu ei ole ehtinyt edes kunnolla aloittaa työskentelyä, kun jälki on jo loppunut. Toisekseen se on tuntunut seuraavaan vain kiihkeästi makupaloja, vaikkei ole niitä kaikkia syönytkään.

Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä Papu lähti heti reippaasti eteenpäin ja löysi ensimmäisen sukan siten, että oli jo mennyt sen ohi (kuulemma tuuli kääntyi jotenkin häiritsevästi), mutta kääntyi 45 asteen kulmassa sukan luo. Palkkasin ja kehuin isosti. Kun suoristin selkäni, enkä ehtinyt edes sanoa, että jatketaan matkaa, Papu lähti jatkamaan jälkeä ihan oikein ja oikeaan suuntaan. Toisen sukan ohi se meni pari askelta, mutta palasi jälleen takaisin. Jälleen isot bileet ja annoin sen jäljestää vielä loppumatkan tielle asti.

Vähänkö olin Papusta ylpeä! Olipa ihana, että tämä makupalaton jälki tuntuukin olevan meille sopivin. Kyllä nyt on ollut hyvä viikko, kun näin paljon ihanaa saan kokea saman viikon aikana. Samaisen viikon, jonka olen ollut karkkilakossakin! Lakko siis jatkukoon vielä syyskuun ajan ;)



Piirinmestaruuskisojen aikataulut tulivat. Molempina aamuina Minit aloittavat klo 9.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Heini Stenbergin agilitykoulutus

Osallistuin tänään Papun kanssa Ylökkin agilitykoulutukseen, jota veti Heini Stenberg. Rata oli haastava, mutta kuitenkin tehtävissä. Sellainen, joka oli omiaan lisämään itseluottamusta.

Jouduin lämmittelemään Papun kahteen kertaan, koska kävimme rataa porukalla niin hartaasti läpi, etteivät ensimmäiset lämmittelyt enää olleet "voimassa". Kävimme radan pätkittäin läpi ja kokeilimme eri ohjausvaihtoehtoja. Olipa kiva oppia ihan uusiakin juttuja, joista oli jopa hyötyä Papun ohjauksessa.

Juoksutin Papua pari kertaa niin, että jätin sen istumaan, poistuin sen luota ja kutsuessani luokse juoksin makupalan kanssa karkuun. Lisäksi heittelin sille vähän aikaa leluhiirtä ja hyppyytin pari kertaa ihan yksinkertaista kahden hypyn sarjaa "lämmittelyesteillä".

Rata alkoi niin, että hyppysarjalta vietiin koira puomin vieressä olleeseen putkeen, josta koiran piti juosta suoraan toiseen putkeen puomin toiseen päähän. Halusin kokeilla tätä niin, että olen puomin toisella puolella ja että Papu suorittaa yksin putkesta putkeen siirtymisen. Ja sehän onnistui! Jopa paluumatkalla uudestaan, vaikka sen piti olla koiralle vaikeampi :) Olemme toki sitä joskus harjoitelleet, mutta oli mukava huomata sen onnistuvan myös näin kesken radan. Eli putkissa on imua :)

Vauhtini alkoi hiipua puolessa välissä rataa, joten palkkasin Papun siihen. Vauhti oli ollut kuulemma siihen asti tosi hyvä ja tasainen eikä mitään arpomista ja askelten asettelua ollut ennen hyppyjä. Jes! Papu irtosi putkiin hyvin ja sain onnistumaan jopa sellaisen putki-hyppy-kuvion, jota en olisi uskonut saavani onnistumaan. A:n alastulot sain onnistumaan nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin radalla.

Heini kehui Papun taitoja ja osaamista! Vauhtia ei moittinut ollenkaan huonoksi, päinvastoin! Hän kannusti minua ottamaan enemmän äijä-asenteen mukaan radalle ja käyttämään kähisevää käskytysääntä, jotta saan Papun paremmin innostumaan. Sitä voi alkaa harjoitella jo leikkiessä ja siirtää sen sitten radalle. Välillä kun olin sillä äänellä käskyttänyt, Papu oli pinkonut ihan innoissaan.

Kyllä tuntuu hyvältä! Tällä viikolla on mieleeni palannut jälleen se, miksi rakastan agilitya. Se on hieno laji. Minun ja Papun yhteistyö on parhaimmillaan mahtavaa! Ja Papu - sehän nyt on niin ihana!

Ensi viikonloppuna on piirinmestaruuskisat. Tällä viikolla täytyy käydä harjoittelemassa jotain pikkujuttuja, esim. A:n alastuloa, paria hyppyä ja puomia. Perjantain reeneihin en sen kanssa kuitenkaan mene, koska kisat ovat seuraavana aamuna.

lauantai 29. elokuuta 2009

Tämä viikko pakettiin

Tämä viikko on mennyt sairastellessa. Samulla alkoi nenä vuotaa sunnuntaiaamuna ja kuume nousi maanantai-iltana. Yskä on ollut kova koko viikon. Petri jäi kotiin ja sairastui itsekin. Meni kuitenkin töihin torstaiksi ja perjantaiksi, kun minä jäin Samun kanssa kotiin. Hänet piti hakea perjantaiaamuna kotiin, kun maha oli ihan sekaisin, oksetti ja pyörrytti ja väsytti, ja nuha oli tietysti. Samulla nousi kuume uudestaan keskiviikkoiltana ja torstaina käytiin lääkärissä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, eli korvat ja keuhkot oli ok. Tavallista flunssaa siis. Myös Papulla tuntui maha hieman oirehtivan, sillä se yökkäili päivällä ja alkoi syödä heinää oikein urakalla. Siksi annoin sille Tehobaktia ruuan seassa kolmena iltana ja tämä ennakointi tuntuu auttaneen. Jojon päälle kävi sakemanni torstaina metsälenkillä. Tällä kertaa Jojossa ei ollut mitään ihmiselle näkyvää syytä, sillä sakemanni pyyhkäisi päälle samantien kun näki meidät. Ilmeisesti tuossa kahakassa Jojolta katkesi etuhammas :( Onpa ollut viikko!

Treenailtukin on harvinaisen paljon. Maanantaina kävin Mutalassa reenaamassa paikallamakuuta Kilven Annen ja Lammin Johannan kanssa. Teimme niin, että kun he käskyttivät koiriaan maahan, minä olin hiljaa ja palkkasin siitä, että Papu katsoo minua. Se tuntui hämmentävän Papua, tarjosi mm. maahanmenoa. Kun sitten lopulta käskin, se meni ensimmäisellä kerralla maahan :) Lisäksi otin seuraamista ja ruutuun lähetystä.

Tiistaina menin vierailemaan Mesirannan Teron agilityryhmään Papun kanssa. Tarkoituksena oli hakea vähän itseluottamusta koko lajia kohtaan. Harjoitusradat olivat mukavat, joissa oli tarkkuutta vaativia osia mutta joissa Papu pääsi hyödyntämään radanlukutaitoaankin. Oikein kiva harjoitus ja kun Papu vielä jälkimmäisellä radalla meni tosi reippaastikin, olin enemmän kuin tyytyväinen!

Keskiviikkona kerättiin metsälenkin aikana pari litraa kanttarelleja.

Kuin myös torstaina. Tuolloin oli myös vuorossa Marian toko-treenit. Harjoittelimme merkille lähetystä. Ajatuksena on, että koira opetetaan kiertämään merkki ja kun se sen oppii, aletaan sitä pysäyttää, kun se on kääntynyt ohjaajaa kohti. Papu hokasi tämän tosi nopeasti! Pääsimme jo harjoittelemaan pysäyttämistäkin, jonka se myös tuntui ymmärtävän helposti. Kiertäminen tapahtui tosi vauhdikkaasti ja onnistui jo pitemmästäkin matkasta.

Lisäksi harjoittelimme ohjatun noudon alkeita. Seisoin merkillä, jonka luo pyysin koiran kiertämään. Kun se pysähtyi, palkkasin ja lähetin jompaan kumpaan suuntaan namikipolle. Ihana harjoitus tämäkin meidän molempien mielestä!

Lopuksi otimme vielä paikallamakuuta. Ohjaajat menivät piiloon ja olivat siellä ainakin kolme minuuttia. Kaikki koirat pysyivät hyvin. Otimme maahanmenoa niin, että Maria karjui käskyä, mutta eihän Papu tietenkään tuolla häiriinny mistään... Lähti kerran perääni, jolloin palautin sen rauhallisesti paikalleen. Olisikohan siinä pitänyt sanoa koiralle "ei" ja palauttaa se paikalleen?

Perjantaina kävimme Mutalassa Ylökkin seuramestaruuskisoissa. Papu teki molemmilla radoilla puhtaat suoritukset, tosin yliajalla. Jojo sai molemmilta hyllyt, kun ei sen pää totisesti kestä kisaamista. Halusin kokeilla olisiko helpompaa omalla kentällä, mutta ei ollut, kun väkeä oli niin paljon ja outoja koiria ym. ylimääräistä katseltavaa, ettei se kuunnellut minua yhtään :( Papu tuli mestaruustuloksissa mini kilpailevissa toiseksi.

Tänään olemme käyneet kahteen kertaan metsässä keräämässä puolukoita ja sieniä. Samu on juossut puoli tuntia keittiön lenkkiä niin, että lähtee liikkeelle ihan niinkuin kilpajuoksijat :D Nyt mennään saunaan koko perhe, kun sekin on lopultakin käyttövalmis!

maanantai 24. elokuuta 2009

Papu toko-kokeessa eilen Keuruulla

Kävin Papun kanssa eilen Keuruulla toko-kokeessa. Myllymäeltä sinne oli kohtalaisen lyhyt matka. Keli oli upea: vettä tihuutti, mutta sekin taukosi vähän ennen meidän vuoroa. Aamulla metsästä kuului sodankäynnin äänet, Keuruun armeijan sotaharjoitukset olivat käynnissä. Se varmasti vaikeutti paukkuarkojen koirien suorituksia. Papu ei tuntunut olevan niistä millänsäkään.

Toko 23.8. Keuruu, tuomarina Salme Mujunen
Luoksepäästävyys 9 (otti askeleen kohti tuomaria)
Paikalla makaaminen 0 (lähti perääni kun poistuin koiran luota, taisi paineistua muiden käskytyksestä -> harjoiteltava lisää joukkokäskytystä)
Seuraaminen kytkettynä 8 (melkoista perässä hinaamista)
Seuraaminen taluttimetta 5,5 (järkyttävää perässä hinaamista, ajatuskatkoja ym.)
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 9,5 (valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti)
Luoksetulo 10 (perusasento oli vähän kaukana, mutta oli kuitenkin suora)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5,5 (onnistui, mutta tuomarin mielestä valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti eikä pysähtyminen ollut riittävän nopea)
Estehyppy 8 (liikkeelle lähtö samantien kun liikkuri sanoi "käsky", muuten meni mallikkaasti)
Kokonaisvaikutus 8,5
Yht. 131,5, ALO3
sij. 7./11

Vaikka tulos ei paperilla hyvältä näytäkään eikä "suuria voittoja" saavutettu, olin tyytyväinen siihen, että Papu suoritti molemmat jäävät liikkeet ja luoksetulo meni lähes täydellisesti, lisäksi olin tyytyväinen hyppyyn, vaikka Papu vähän varastikin. Jos saan hieman jossitella: JOS paikallamakuu olisi onnistunut, olisimme saaneet 1-tuloksen... Joka tapauksessa olin niin onnellinen siitä, että sain olla Papun kanssa suorittamassa koetta, että mitä väliä sillä sitten on, mitä tuloksia sieltä tulee, kun koira kuitenkin on siinä mielessä tottelevainen, ettei karkaa kehästä, pure ketään tai mitään jne. Ja sanoihan Mujunenkin, että kyllä se "menestys" sieltä on tulossa, ei vain ihan vielä tullut ;)

Päätin ottaa seuraamiseen jonkin valmistelevan eleen tai sanan, koska se näyttää toimivan tällä hetkellä jäävissä liikkeissäkin. Jos sillä saisin sen vielä viime hetkellä innostumaan. Täytyy vain jatkaa palkkaamista kovasti reeneissä, ehkä palkka voisikin tulla kupista eikä kädestä...

Ostin Keskiseltä naksun. Täytyy varmaan alkaa opetella sen käyttöä. Nyt aloitetaan kapulan pito -harjoittelu tosissaan ja alan palkita hypyllä pysähtymistä heittämällä namin, ehkä sitä voisi käyttää myös liikkeestä seisomisessakin. Paljon on taas harjoiteltavaa...

perjantai 21. elokuuta 2009

Tokoa ja agia

Kävin koirien kanssa eilen metsälenkillä ja poimin samalla kanttarelleja. Niitä löytyikin tosi paljon. Aikaa meni 1,5 tuntia ja tuli vähän kiire illan toko-reeneihin.

Kertasimme ruutua. Kyllä hävetti, kun ei oltu yhtään sitä reenattu. Onneksi Papu muisti, miten homma menee ja kirmasi loistavasti suoraan ruudussa olevalle kipolle, vaikka matka oli jo pitkä. Vauhti oli tosi kova. Tätä linjaa siis jatketaan.

Lisäksi harjoittelimme noutoa, jonka olin jättänyt jäihin, koska en tiedä, miten etenisin. Maria neuvoi opettamaan kapulan pitämisen ensin. Kapula pistetään koiran suuhun ja pidetään siinä kunnes koira rauhoittuu. Sitten sanotaan irti ja palkataan. Kuulostaa ja tuntuikin aika rajulta, mutta kaipa se sitten on toimiva keino, kun sitä niin kovasti kehuttiin. Jatkan harjoittelua maanantaina.

Lisäksi otimme hyppyä. Maria huomasi, että kun katson koiraa samalla, kun sanon olevani valmis ja samalla kun annan suorituskäskyn, käännän katseeni kohti estettä, saatan tuomarin mielestä antaa ylimääräisen avun. Olipa hienoa, että menin tuohon valmennukseen. Yksin reenatessa kehittelee omia liikkeitä ja asentoja, joita ei edes itse huomaa! Kaiken lisäksi Papu vielä suoritti hypyn hienosti ilman noita omia liikkeitänikin. Nopeampaa pysähtymistä alan reenata kokeen jälkeen niin, että heitän namin esteen yli, kun Papu on hypännyt ja pysähtynyt.

Tänä iltana oli sitten agilitya molemmille. Jojon reenit olivat taas tosi kivat. Harjoittelimme sylikäännöksiä ja ne onnistuivatkin hyvin, kun pidän käteni tarpeeksi alhaalla. Näin Jojo ei pääse pyörähtämään ympäri vaan tekee hienon kaarroksen. Rataharjoituksessa kokeilin "jaakotusta" hypyllä. Pitää vielä vähän sulatella, tuleeko siitä meille uutta liikettä. Kyse on käytännössä persjätöstä. Jojo oli mahtava! Eka rata meni varsin mallikkaasti eikä virheitä tullut. Kun lähdimme vielä toistamaan joitakin kohtia, tuli eteen lähtöongelmat sun muut. Jojo ilmeisesti halusi vetää radan kerrasta niin hyvin, ettei tartte ruveta kertailemaan ;)

Papun reenit sen sijaan alkoivat taas vähän kiukuttaa. Minua kyllästyttää kuunnella, miten Papu on NIIN hidas. Olen varma, että se on vain kouluttajan päässä ja jonkinlainen näköharha, koska kyllä minä ainakin olen hengästynyt radan jälkeen ja näen kyllä Papunkin etenevän ihan kivasti. Totuus on se, ettei Papusta koskaan tule bordercollieta, joten miksi siitä pitää jatkuvasti mainita ja muistuttaa. Ehkä vauhti ei ole meidän vauhvuutemme, mutta varmasti meillä on silti jotain, missä olemme hyviä. Ei agility kuitenkaan ole pelkkää nopeutta. Kyllä koiran pitää olla hallinnassakin. Ja kun Papu on jo nopeampi mitä se on ollut ja haluan iloita siitä, niin sitten pitää jatkuvasti kuunnella tuollaista. Kyllä sellainen pikku hiljaa syö itseluottamusta. Minulta tällä hetkellä alkaa olla treenimotivaatio nollissa, ainakin ryhmässä. Yksin on paljon kivempaa. Sekin on vähän kiukuttanut, kun itse tiedän kyllä, minkä virheen radalla tein ja mikä ohjaus toimii meillä parhaiten, joten mihin minä kouluttajaa tarvitsen? Kehittelemään mielenkiintoisia ja haastavia harjoituksia, joissa joutuu tekemään töitä, mutta jotka ovat silti suoritettavissa, jolloin itseluottamus kasvaa. Sellaista koulutusta en ole tänä kesänä saanut. Viime talvena olin vierailemassa Pehkosen Samun ryhmässä ja se reeni oli juuri tuollainen. Puhkuin intoa ja itseluottamusta monta viikkoa sen jälkeen.

Papun vahvuus on täydellinen suorittaminen. Se ei tee virheitä, jos minä ohjaan oikein. Se myös lukee jo rataa taitavasti, eli minun ei tarvitse huutaa joka estettä nimeltä vaan Papu lukitsee esteen jo ohjaamiseni perusteella. Se irtoaa putkeen ja A:lle loistavasti. Papun vahvuus on myös kääntyä hyppyesteen siivekettä nuollen. Tähän ei kaikki pysty. Voin luottaa, että se menee pujotteluun mistä kulmasta tahansa. Se myös suorittaa kepit virheettömästi ja kestää minunkin liikkumista uusiin asemiin hyvin. Se ei pudota rimoja. Onhan näitä hyviäkin puolia. Miksi niitä ei kukaan huomaa?? (Niemisen Sarin sanat kyllä painoin sydämeeni edellisissä reeneissä. Kiitos niistä!)

Huomenna lähden Samun ja koirien kanssa Ähtäriin. Samu on odottanut mummulaan pääsyä koko viikon. Minä haluan nähdä Elinan ja Tommin vauvan. Toivottavasti ehdin käydä Keskisellä hakemassa koirille lihoja (ovat siellä halvempia kuin Tampereen seudulla). Petri jää Markon kanssa tekemään saunaa. Kotiin tulemme vasta maanantaina, koska pidän silloin pekkasen. Töitä on tiedossa 20. syyskuuta asti. Tilannetta päivitetään sen mukaan, miten tilauksia tulee.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Jojo 7 vuotta!

Meidän virtapakkaus, Jojo, täyttää tänään 7 vuotta! Paljon onnea rakkaalle "esikoisellemme" ;)

Onnittelut myös Moonalle, joka pääsee tästä eteenpäin näyttelyissä avoimeen luokkaan. Tänään mittarissa kaksi vuotta!

Synttäreitä vietin koirien kanssa metsässä kangasrouskuja etsien. Ja löytyihän niitä. Aikaa meni kaksi tuntia. Jojo kohtasi juoksijan metsäpolulla ja kirmasi tämän edellä häntä kippurassa kuten aina sen saadessa hepulikohtauksen. Juoksija pääsi ohi ja Jojo jatkoi kirmailua pitkin pusikkoja ja kallioita Papu perässään. Kyllä oli kivaa ja kyllä juostiin lujaa! Ei ole ihmekään, että molemmat ovat niin lihaksikkaita.

Kävimme maanantaina Inka-Mari Anttilalla rokotuksilla. Kumpikaan ei tainnut edes tuntea pistämistä, mutta Jojo osasi pelätä jo etukäteen kuultuaan rapinaa. Yritti kiivetä hartioitteni päälle karkuun! Inka-Mari kehui erityisesti Papun lihaksikkuutta ja Jojon karkeaa karvaa, jota ei kuulemma todellakaan uskoisi kastroidun koiran karvaksi.

Papun kanssa olen reenannut tokoa eilen ja tänään. Olen yrittänyt palkata vähemmän, jotta kestäisi kokeessa, mutta toisaalta taas olen vahvistanut joitakin juttuja palkkaamalla, jotta saisin niihin suoritusvarmuutta, esim. maahanmenoa sekä esteen takana pysähtymistä. Vaikuttaa siltä, että treenitilanteessa Papu ei juurikaan enää sotke jääviä liikkeitä. Kunpa niin olisi myös kokeessa, toisin sanoen kunpa en olisi itse niin jäässä, etten muista, miten käskyt annetaan.

Tämä kesä on ollut minulle jonkinlaista henkisen kasvun aikaa. Olen alkanut mm. ajatella, että kannattaa nauttia matkasta eikä suunnata sokeana kohti maalia. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt nauttia Papun kanssa jokaisesta kokeesta, jonka pääsemme yhdessä suorittamaan. Tavoitteita pitää olla, mutta niihin ei pidä pyrkiä nauttimatta teoista kohti niitä. En tiedä, osaanko asiaa oikein kunnolla edes selittää... Joka tapauksessa tämän ajatuksen keksiminen on tuonut minulle uudenlaisen rentouden ja tuntuu, että me molemmat nautimme taas yhdessä tekemisestä (vaikka ainahan meillä on ollut tosi tiivis suhde: Papu on minun lellikki ja Papu palvoo minua) ja Papukin suorittaa toko-liikkeitä ihan uudella innolla ja ilolla. Syynä voi olla myös se, että toko on todella haastavaa ja se pistää minullakin aivot toimimaan, kun pitää miettiä, miten mitäkin koiralle opetan ja kun tulee onnistumisia, motivaatio kasvaa entisestään.

Siskoni sai maanantai-iltana tytön. Kuvasta päätellen tosi söpö tapaus :-* Onneksi pääsen Samun kanssa katsomaan heitä viikonloppuna. Mitähän isosisko Sofia mahtaa tuumia vauvasta? Samu odottaa mummulaan pääsyä. Kysyy joka aamu ja ilta, milloin mennään mummulaan. Hän on keksinyt leikin, jossa ajaa mopollaan keittiön lenkkiä, pysähtyy kohdalleni, heiluttaa ja sanoo: "Hei hei, äiti. Mummuvaan!" ja lähtee jatkamaan mopoilua :)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Papu näyttelyssä

Kävimme tänään Ikaalisissa koiranäyttelyssä. Tuomarina toimi Leni Finne. Vettä satoi aamuyöstä asti kaatamalla, onneksi hieman helpotti, kun meidän vuoromme oli. Kehä kyllä oli yhtä isoa vesilammikkoa.

Olin Papun trimmiin tyytyväinen. Se myös esiintyi mielestäni ihan hienosti. Föönauksetkaan eivät ehtineet mennä ihan pilalle kosteudesta ja kurasta huolimatta, ennen kehää. Mustia käppänöitä oli ilmoitettu vain 4, joista kolme oli uroksia. Juniori- ja nuortenluokan urokset olivat isoja ja näyttäviä isoine jalkakarvoineen. Kun näin niiden saavan ERI:t, vaikkei junnu edes esiintynyt kovinkaan edukseen, arvasin, ettei meillä tule olemaan tässä kisassa mitään jakoa. Papu on niin pieni tuollaisiin uroksiin verrattuna :(

Tässä arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Luusto voisi olla hieman voimakkaampi. Melko voimakas kallo. Hieman kevyt alaleuka. Pään linjat voisivat olla yhdensuuntaiset. Hyvät korvat. Kaula voisi olla tyylikkäämpi. Hyvä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Oikean(mallinen) (epäselvää kirjoitusta) rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Oikea askelpituus. Vispaa edestä." H

Ei sanakaan karvasta tai trimmistä :( Ei hirveästi kehuja, mutta olihan tuossa kai jotain hyvääkin. Jotenkin tuli sellainen olo, että kun tuomari kuuli Papun iän, hän varmaan ajatteli, että "jahas, mitenkäs tuo ei ole vieläkään valio. Ei siitä ilmeisesti muutkaan tuomarit ole tykänneet." Aivan varmasti tuollaiset asiat pyörivät tuomarin mielessä. Arvostelu on aikatavalla erilainen kuin silloin kun Papu oli alle vuoden ikäinen, jolloin se oli todellakin vielä ihan keskeneräinen ja tuo samainen tuomari tykkäsi. Omasta mielestäni (ja on sitä kyllä muutkin kehuneet) Papusta on tullut tosi komea viimeisen vuoden aikana. Mutta ei kelvannut, ei tuolle tuomarille.

No, meidän näyttelyt oli nyt sitten tässä. Vaikka puhuinkin ennen näyttelyä, että jos Papu saa EH:n tai huonomman, alan tosissani harkita kastrointia, se on kuitenkin edelleen vasta harkinnassa. Eli leikkausaikaa ei ole vielä varattu, ainakaan tällaisen näyttelyn takia. Mutta näyttelyihin en enää tule Papua viemään. En nauttinut enkä ymmärrä, miten koira voi siitä tykätä, että makaa monta tuntia häkissä, jota on edeltänyt mahdollisesti pitkäkin ajomatka näyttelypaikalle; pääsee kehään ehkä minuutiksi ja sitten lähdetään ajamaan kotiin. Ei kyllä kiinnosta yhtään. Me keskitytään muihin touhuihin.

perjantai 14. elokuuta 2009

Väsynyt mutta onnellinen

Hitsiläinen, kun on ollut raskas työviikko. Tosi nopeasti aika meni, mutta raskas se oli. Kaikki lihakset ihan kipeinä :/ Samu on viihtynyt hoidossa hienosti! On ihanaa, kun hän kävelee itse autosta Riitta-tädin luo eikä pistä yhtään hanttiin. Eilen sanoin Samulle, että lähdetään, kun olin valmis. Hän hyppäsi samantien pystyyn ja huikkasi "Täti!" ja marssi ulko-ovelle. On suuri helpotus, että kaikki on mennyt näin hyvin. Pelkäsin tekeväni ison virheen, kun menin niin nopeasti vaihtamaan hoitopaikkaa, mutta näköjään sitä kannattaa kuulostella omia tuntojaan ja lapsen kommentteja. Nyt kaikki tuntuu olevan tosi hyvin :) Jätän Papun agilityreenit väliin, kun olen niin väsynyt, Jojon oli jokatapauksessa jo peruttu. Tekee muutenkin mieli olla vain perheen kesken ihan rauhassa.

Siskoni Elina soitteli. Vauva ei vieläkään meinaa syntyä, vaikka on jo yli viikon yliaikainen. Odottavan aika on pitkä. Ihana nähdä pian tuo uusin tulokas.

Aika tylsäksi varmasti menee tämän blogin seuraaminen, sillä haluan jälleen kertoa eilisistä toko-reeneistä. Käytän tätä blogia hyödykseni pitääkseni yllä edes jonkinlaista harjoittelupäiväkirjaa.

Marian koulutuksessa harjoittelimme ruutua. Testasin, mikä tapa sopii Papulle parhaiten. Vein karvahiiren ruutuun ja Papu juoksi tosi reippaasti ruutuun. Mutta kun laitoin makupalan kippoon ruutuun, se juoksi vieläkin lujempaa! Maria sanoi, että voimme ottaa harjoituksissa jo ihan täyspitkää matkaa. Minä saan kehua koiraa vasta, kun se on ruudussa, ei ennen (lipsahti, kun olin niin onnessani reippaasta menosta ;)).

Kauko-ohjausta harjoittelimme tällä kertaa istu-seiso-istu. Tarkoituksena oli saada koira noustessaan pitämään takajalat paikallaan. Papu tarjosi koko ajan maahanmenoa, kun ollaan sitä koko viime viikko reenattu. No, pikku hiljaa. Onneksi AVO-luokassa on vasta istu-maahan-istu kaukoissa.

Otimme AVO:n paikalla makuun, eli ohjaajat menivät piiloon. Papu ei meinannut mennä taaskaan maahan! Sitä pitää edelleenkin reenata ja vaatia menemään heti ensimmäisellä käskyllä. Otin pari toistoa kädellä auttamalla liikkeen jälkeen ja alkoihan se sieltä taas muistua mieleen. Mutta jatketaan harjoituksia! Papu jäi makaamaan hyvin ja pysyi, vaikka olinkin piilossa ja vaikka yksi koirista lähti haahuilemaan. Kävin palkkaamassa puolessa välissä. Hieman se tuntui ottavan painetta, kun kaikki ohjaajat palasivat koiriensa luokse samaan aikaan, mutta pysyi onneksi paikallaan. Nousi perusasentoon ripeästi.

Ei olla reenattu näyttelykävelemistä yhtään...! Paniikkia jo ilmassa...

maanantai 10. elokuuta 2009

Tokoilua Marian opissa

Viime torstaina alkoi Aaltosen Marian vetämä toko-valmennus. Täytyy sanoa, että jos en siellä opi, niin en sitten opi missään! Marialla on hieno ote koulutettavaan (sopii minulle) ja vahva koirankoulutusosaaminen.

Harjoittelimme seuraamista ja liikkeestä maahan menoa. Pystyin sanomaan, että se onkin ollut meidän heikkous viime aikoina. No, mitä mieltä on Papu? Sehän menee maahan heti ekalla käskyllä nopeasti ja iloisesti :) Seuraamisessa se ihan hössötti, kun oli niin intoa piukassa. Minulla meinasi tulla ihan tippa silmään ja sanoin Marialle, että tämä näyttää varmasti kauhealta, mutta olen tosi onnellinen, että Papu haluaa näin kovasti tehdä seuraamista kanssani! Ei ollut kuulemma mikään ongelma ;) Harjoiteltiin lyhyitä pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä, joita olen yrittänyt harjoitella kovasti, mutta tehnyt sen käytännössä hieman väärin. Käännösten pitää olla rauhallisempia ja minun pitää käyttää siinä lyhyitä askelia, että Papu pääsee heti kunnolla mukaani. Lisäksi, kun palkkaan kesken seuraamisen, pitää silloin meno pysäyttää ja aloittaa liike uudestaan, ettei Papu jää jälkeeni mussuttaessaan makupalaa.

Seuraavaksi harjoittelimme idaria niin, että jätin Papun neliön sivulle ja pudotin makupalan nurkassa olevaan kippoon. Kun koira katsoi kippoon eikä edelleen etenevää minua, vapautin sen kipolle. Ideana tässä on, ettei koira oppisi seuraamaan katseellaan kiertävää ohjaajaa.

Lisäksi otimme kauko-ohjausta istu-maahan-istu. Olin ihan Papun edessä ja istumaanmenossa minun piti auttaa kädellä. Nyt kun olemme harjoitelleet kotona, se alkaa jo sujua pelkällä käsimerkillä! Pitää vain muistaa, että käsky annetaan toisella ja palkka toisella kädellä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Jäljestämässä

Tänään onnistui jäljen tekeminenkin, kun pidin Jojon kiinni koko ajan, kun kiersimme odottamassa jäljen vanhenemista. Kun Papu oli ajanut jäljen, annoin Jojon vielä käydä se läpi ja se työskentelikin tosi tarkasti.

Paikka: Harjuniityn metsä, kallio
Aika: klo 19.45, 10 min vanha jälki
Keli: Tyyntä, aurinkoista
Makupalat: Keitetty maksa
Erityistä: Tein jäljen takaperin ja tiputtelin makupalat jälkien päälle. Tein jäljen kalliolle, jossa oli jäkälää, sammalta, pitkää heinää ym.
Pituus: N. 30 m
Kokemukset: Rauhoitin Papun jäljen alkuun, mutta kun päästin sen jäljelle, se ryntäsi taas sille kuin viimeistä päivää. Rauhoitin uudestaan vielä kaksi kertaa ennen kuin lähtö onnistui. Nyt matkaa oli tarpeeksi Papun menon rauhoittamiseksi. Askelsin oikeastaan aika varovaisin askelin perässä, etten omalla liikkeelläni kiihdytä Papun vauhtia. Tein jäljelle yhden loivan mutkan. Papu meni mutkan suoraksi, mutta palasi välittömästi takaisin jäljelle ja seurasi loppumatkan tosi tarkasti!

Laitan tähän perään vielä 9.7. tekemämme jäljen, jonka olen unohtanut kirjata, koska olimme silloin reissussa.

Paikka: Porvoon leirintäalueen nurmikenttä
Aika: klo 8.30
Keli: vesisade, kova tuuli takaa
Makupalat: Keitetty maksa
Erityistä: Noin tunnin vanha jälki. Vettä tuli kuin aisaa koko ajan.
Pituus: yli 100 askelta
Kokemukset: Alku meinasi mennä taas kouhottamiseksi, joten rauhoitin tilanteen. Tiukempi mutka, josta astuu yli, mutta palaa takaisin ja seuraa jälkeä hyvin.

tiistai 4. elokuuta 2009

Papu 5 vuotta!

Papu täytti tänään 5 vuotta! Paljon onnea veljet Kaapo ja Nappe sekä sisko Kiira! Onnittelut myös Saana-samojedille veteraani-ikään pääsystä ;)

Kävimme metsälenkillä ja tein Papulle jäljen. Suunnittelin hakevani kanttarellit tietämästäni paikasta sillä aikaa, kun jälki vanhenee. Päästin Jojon vähän liian aikaisin vapaaksi! Sehän pinkaisi samantien jäljelle ja ajoi sen yksin minun ja Papun haettua vaivaiset kaksi sientä muiden kärsiessä kuivuudesta. Ahmatti oli syönyt melkein kaikki makupalat, koska kun Papu tarkisti jäljen, ei sieltä näyttänyt löytyvän kuin pari makupalaa. Tein sitten Papulle uuden jäljen, mutta koska makupaloja oli nyt niin vähän, jäljestä tuli tosi lyhyt. Papu ryntäsi taas jäljelle niin, että jouduin vetämään sen takaisin ja rauhoittamaan ennen kuin annoin mennä. Nyt meni jo paremmin. Kun tuli 10 askeleen tyhjä kohta, Papu kiirehti taas eteenpäin, muuten meni kohtalaisesti. Vitsi, kun en saanut tehtyä sille pitempää jälkeä. Se kyllä tarvii sen, että pystyy tosissaan tekemään töitä. Se mikä tässä lajissa ihmetyttää on, että Papu on niin kovalla tohinalla menossa jäljelle :) Positiivinen ongelma, toivottavasti.

Päiväkirja:
klo 18.45
Harjuniityn metsässä kalliolla, alustana sammalta, jäkälää, heinätuppoja ja kalliota
Pituus: vain 10 m, tiuhat askeleet, yksi mutka, tyhjiä pätkiä (10 askelta)
Tuulen suunta: ei tietoa
Makupalat: Keitetty maksa
Kokemukset: Kova nälkä vai miksi jäljelle on niin kiire? Hosuu myös tyhjien kohtien yli kohti makupalakohtaa. Pakko saada tehtyä pitempää jälkeä, että harjoittelusta on jotain hyötyäkin. Teen jatkossa metsälenkillä jäljen, mutta pidän Jojon pitemmän ajan remmissä, ettei se mene ajamaan Papunkin jälkeä.

Eilen olimme Ylökkin möllitokossa. Osallistuimme ALO-luokan kokeeseen. Olisin voinut palkata makupalalla liikkeiden välissä, jolloin kokonaisvaikutus olisi mennyt nollille, mutta halusin ottaa kokeenomaisesti. Mielestäni sain kehuillakin hyvin motivoitua Papua. Pia Pursiainen oli mielestäni riittävän ankara tuomari pisteiden suhteen, eli ihan helpolla tuloksia ei kokeesta saatu, vaikka leikkimielinen kisa olikin. Pia myös hyvin kannusti ja opasti liikkeiden teossa ja jatkoharjoittelussa kaikkia.

Paikalla makuussa Papu ei mennyt ekalla käskyllä maahan TAASKAAN! Miten saan sen toimimaan?? Pia ei kuitenkaan nähnyt sitä, joten tässä kohdassa saimme kyllä kohtuutonta etua. Mutta Papu pysyi hyvin ja istui heti perusasentoon kun käskin.

Molempiin seuraamisiin olin tosi tyytyväinen. Papu jaksoi seurata hienosti, kääntyi täyskäännöksessä ripeästi (ollaan reenattu) ja pysähtyi perusasentoihin heti kun piti. Liikkeelle lähtöjä meidän pitää vielä harjoitella niin, että saan Papun jo aloittamaan reippaasti. Nyt pääsimme muutaman metrin ennen kuin lähti tosissaan seuraamaan.

Liikkeestä maahanmeno meni nollille. Istui.

Luoksetulossa tuli taas hieman vino perusasento, vaikka olen saanut sen reeneissä jo niin hyväksi. AARGH! Muuten iloinen ja nopea luoksetulo.

Liikkeestä seisomisessa muutaman askeleen teputtamista perässä, eli käsky ei ole VIELÄKÄÄN sille niin vahva, että pysähtyisi HETI. Ja reeneissä onnistuu ihan hienosti sekin...

Estehypyssä Papu katseli kaikkea muuta kuin minua, kun tuli aika antaa hyppy-käsky. Annoin käskyn vaikka arvelin, ettei tule menemään. Mutta se menikin! Ja lähti kiertämään esteen ohi!! Sanoin "oota" ja koira pysähtyi esteen viereen. Olipa hieno paikka mennä rinnalle... Ja sitten se vielä istui ennen käskyä!! AARGH! Miten paljon sitäkin on reenattu eikä vaan onnistu sitten kun pitäisi näyttää taitoja muillekin??!

162 pistettä eli 1-tulokseen oikeuttava tulos. Tehdäänpä tämä temppu sitten oikeissakin kokeissa ;)

Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen kenraaliharjoitukseemme. Olimme hyviä monissa asioissa, jotka eivät ole aiemmin sujuneet. Sain Papun motivaation pysymään hyvänä. Ainoa vain, että kontaktia pitää vieläkin harjoitella lisää, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa :) Oli kuuma ja silti Papu toimi :) Minua jännitti, mutta se kuitenkin hälveni ekan seuraamiskaavion toisella suoralla.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Loppuloman tunnelmia: vesiagilitya ja pottaan kakkausta

Torstaina koimme meidän perheen tämän hetkisen huippuhetken. Tätä iloa ja onnea voi vain toinen äiti tai isä ymmärtää. Samu kakkasi pottaan! Kaiken lisäksi hän teki sen ihan oma-aloitteisesti. Olin itse takapihalla siistimässä Papua, kun alkoi kuulua "Äiti, kakka!". Ajattelin, että no niin pääsen siivoamaan kakkaa lattialta. Mutta Samu istuikin potalla vessassa ja potassa oli kakka! Kyllä olin iloinen ja ylpeä! Petrikin tuli muutaman minuutin päästä ruokatunnille ja pääsimme heti kertomaan tästä iloisesta asiasta. Lauantaina kakka tuli päikkäreiden jälkeen vaippaan, mutta tänä aamuna taas pottaan, eli kyllä se siitä alkaa sujua! Tänään oli muuten päikkäreiden jälkeen kuiva vaippa :)

Otin torstaina myös tokoa Papun kanssa. Hihnassa seuraamisessa oli hyvä motivaatio. Olen tehostanut täyskäännöksiä palkkaamalla tiiviistä käännöksestä. Jäävät liikkeet onnistuivat kerrasta. Tein ne kokeenomaisesti. Luoksetuloa pari kertaa. Hyvä loppuasento. Paikalla makuussa saimme häiriötä, kun naapurin poika juoksi pallon kanssa noin 10 metrin päästä. Papu katsoi poikaa, mutta pysyi hienosti. Laskin 60:een ja palkkasin isosti. Loppupalkkana taas leluhiirenraato, alkaa olla jo aika kärsinyt ;)

Perjantaina menimme Mutalaan agilityreeneihin. Jojon reenien aikaan satoi jo, mutta oli silti vielä ihan siedettävää. Kivat rataharjoitukset, jossa Jojo pääsi hyödyntämään taitojaan. Radalla oli mm. pöytä, joka kyllä sujui, kun jarrutin vauhtia tarpeeksi pöydälle mennessä.

Papun rataa rakennettaessa alkoi sataa reilummin. Lopulta vettä oli kentällä isoja järviä! Papu meni mielestäni tosi hienosti, kun ottaa huomioon mikä määrä vettä joissakin paikoissa radoilla oli! Se nosteli tassujaan pahimmissa lätäköissä niin korkealle, että tuli selväksi, ettei tainnut olla kovin kiva kastella niitä ;) Se kuitenkin suoritti rataa kuten piti ja kun tuli kuivempi kohta, vauhti oli tosi hyvä! Olin tosi tyytyväinen ja kun olimme menneet ekan radan kahteen kertaan, päätin ettemme mene toista rataa, jotta saan jätettyä kivan muistikuvan.

Olen poiminut mustikoita käydessäni koirien kanssa metsässä ja nyt on löytynyt jo hyvä määrä kanttarellejakin! Eilen ostimme 5 kiloa mansikoita, joita pakastin. Tänään iltalenkillä juoksin metsässä melkein koko lenkin. Tekemämme lenkki kestää yleensä puolitoista tuntia, nyt tulimme kotiin alle tunnissa :) Oli mukava "pinkoa" menemään epätasaista maastoa. Vauhtia oli sen verran, että Papu vain ravasi perässäni. Jojo tuli, kun kerkesi. Varovainen sai olla, koska sateiden jälkeen oli aika liukasta.